Onkin kulunut tovi kun viimeksi kirjoitin. Niin paljon töitä, ettei kerkeä kirjoittelemaan. Nytkin olen valvomassa. Tasan kaksi tuntia, että pääsee kotiin nukkumaan. Ihanaa näin yövuoron jälkeen päästä omaan sänkyyn ;)
Mira oppis kävelemään. Ja kuinka jännää se hänestä onkaan ollut. Nyt mennään jo kovin, eikä ajatustakaan konttaamisesta.
Isänpäiväkin on taas sunnuntaina. Minä tietenkin töissä. Mutta minkäs sille voi. Jonkun on aina pakko uhratua.
